Globaalia substanssia

Bad Religionilla alkaa olla jo orkesterinakin teini-ikä takanapäin, mutta bändin sedät eivät osoita uupumisen merkkejä. Rumba tavoitti vastikään uuden levyn valmiiksi saaneen yhtyeen edustujan puhelinlinjaa pitkin rapakon takaa. Greg Hetsonin tarinoista selvisi mm. kuka on Amerikan historian pahin tappaja, ja ketä mies kannatti olympialätkän pronssiottelussa.

Yhdysvaltain länsirannikolla on varhainen aamu, mutta Greg Hetson vastaa Los Angelesissa pirteästi puhelimeen. Bad Religionin kitaristilla ei tunnu ainakaan olevan kankkusta, vaikka juhlaan olisi ollutkin syytä. Bändi on nimittäin juuri saanut valmiiksi uuden albuminsa No Substance, joka julkaistaan näillä näkymin toukokuun alkupuolella.

Ehkä uusi Bad Religion –albumi ei olekaan enää niin valtava juttu miehelle, joka on ollut tekemässä yhtyeen levyjä muutaman kerran ennekin. Hetsonhan on vaikuttanut pian parikymppisessä bändissä lähes sen perustamisesta lähtien, vaikkei ensimmäisillä levyillä varsinaisen vakiokokoonpanoon kuulunutkaan. Päätoimisesti mies kepitti kitaraansa 80-luvun alussa toisessa Amerikan punk-ihmeessä Circle Jerksissä.

Mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Kysytään aamuvirkulta Hetsonilta heti kärkeen, mitä Bad Religion on puuhastellut pari vuotta sitten ilmestyneen Gray Race –levyn jälkeen.

- Aika paljon ollaan tehty keikkoja. Ollaan kierrelty parikin kertaa Yhdysvaltoja ja Eurooppaa, käyty Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Japanissa myös. Kiirettä on kyllä piisannut. Viime elokuussa sitten aloitettiin äänittää No Substance, joka on nyt valmis.

Tulevan levyn nimi – ei substanssia, sisältöä – viittaa kulttuurin ja elämäntavan yleiseen pinnallistumiseen.

- En tiedä millainen meininki teillä siellä Suomessa on, mutta täällä Amerikassa yleinen ilmapiiri on sellainen, että kaikki haluavat kaiken heti ja tältä istumalta, kukaan ei jaksa odottaa mitään eikä välitä laadusta tai sisällöstä tai sellaisesta mitään. Albumin nimi on tavallaan kritiikkiä tätä asiantilaa kohtaan. Ihmiset eivät jaksa miettiä onko joku asia hyvä tai paha, tärkeintä on että sen saa heti.

Nimi ei kuitenkaan tarkoita, että Bad Religionilta olisi substanssi hukassa?

- No ei, hah, vaikka jotkut ihmiset saattavat niin ajatellakin.

Campino ja paha pommimies

Käsiini saamani viiden biisin ennakko-cd sisältää raakamiksauksia tulevan levyn materiaalista. Musiikillinen linja tuntuu olevan ennallaan, Bad Religion kuulostaa edelleen ainutlaatuiselta itseltään. Biiseistä vastaa pääasiassa laulaja Greg Graffin, mutta muutkin – basisti Bentley, rumpali Schayer ja kitaristit Baker & Hetson – ovat ideoillaan yrittäneet parhaansa mukaan paikata vanhan biisinikkarin Bret Gurewitzin muutama vuosi sitten jättämää aukkoa.

- Tämän levyn tekeminen oli vähän erilaista kuin ennen. Aiempia levyjä tehdessä meillä on ollut ennen studioon menoa valmis lista äänitettävistä biiseistä, joista on yleensä edhitty tehdä demonauhojakin. Tällä tällä kertaa menimme studioon ilman, että meillä oli oikeastaan yhtään biisiä pidemmällä kuin idea-asteella. Teimme sitten pari biisiä päivässä ja äänitimme ne siltä istumalta. Pyrimme näin olemaan spontaanimpia ja saamaan kaikkien luovaa panosta entistä paremmin käyttöön. Kuulimme biisin ekaa kertaa ja sitten äänitimme sen ja se oli kieltämättä hyvin hauskaa.

Levylle tuleva Raise Your Voice –zibale kuulostaa moniäänisesti hoilattuine kertosäkeineen vähän irlantilaiselta kansanlaululta, ja eurooppalaista panosta biisissä onkin. Tosin jäljet eivät johda Irkkuihin, vaan Saksaan ja sikäläisen punkpoppoon Die Toten Hosenin nokkamieheen Campinoon, joka visiteeraa kappaleella laulajana.

- Hän oli oikeastaan tulossa laulamaan jo Gray Racelle, mutta tuolloin aikataulumme eivät sopineet yhteen. Nyt homma kuitenkin onnistui, hän tuli New Yorkiin ja saatiin biisit purkkiin.

Kaikkivaltias Internet tietää kertoa, että levylle on tulossa myös kappale nimeltään The Biggest Killer In American History. Kukahan tämän arvonimen mahtaa ansaita?

- Kappale kertoo miehestä nimeltään Edward Tyler. Hän oli yksi tyypeistä jotka aikoinaan keksivät atomipommin. Useimmat pommin luomiseen osallistuneet ihmiset ovat myöhemmin ymmärtäneet kuinka hammottavasta keksinnöstä oli kysymys ja kuinka pahaa jälkeä pommeilla saatiin aikaan Nagasakissa ja Hirosimassa toisen maailmansodan loppuselvittelyissä, mutta tämä Tyler on edelleen totaalinen ydinaseiden käytön puolestapuhuja. Hän on aika paha äijä.

Sofistikoitunut sanoma

Bad Religionilla alkaa olla takanaan tusinan verran virallisia albumeja ja lukematon määrä erilaisia bootlegeja, kokoelmia ja muuta roinaa. Mutta kuinka paljon poliittisestikin terävän bändin sanoma on vuosien varrella muuttunut.

- No varsinainen sanoma ei varmaankaan ole kovin paljoa muuttunut, mutta se tapa, jolla pyrimme välittämään tuota sanomaa on varmasti vuosien myötä vähän kypsynyt. Alkuaikoina olimme enemmän kaikkea vastaan; kaikkia vanhempia, kusettavaa koululaitosta ja huijaavaa hallitusta, haha. On meillä vieläkin tallella paljon sita samaa vihaisuutta maailman vääryyksiä kohtaan, mutta ehkä yritämme esittää asiamme vähän hienostuneemmin nykyisin.

- Näkökulmamme on myös tullut paljon globaalimmaksi verrattuna alkuaikoihin. Olemme kiertäneet niin paljon maailmaa näiden vuosien aikana, että olemme huommanneet ongelmien olevan kaikkialla paikkallistasolla hyvin paljon samanlaisia.

Onko usko asiantilojen oikaisemiseen eli maailman muuttamiseen musiikin avulla vuosien varrella karissut?

- En tiedä olemmeko oikeastaan koskaan ajatelleet, että musiikilla voisi muuttaa asioita. Luulen, että sen avulla voi saada ihmisiä tiedostomaan tiettyjä asioita, mutta kyllä todelisisten muutosten tekemiseen tarvitaan enemmän kuin muutama biisi tai yksi bändi.

Jenkeissähän bändejä riittäisi vaikka useamman vallankumouksen tarpeisiin, mutta mitä mieltä Greg on paikallisesta punkkiscenestä tänä päivänä.

- Täällä on paljon bändejä, mikä on tietysti ilahduttavaa, mutta ongelma on siinä, että suurin osa bändeistä alkaa kuulostaa ihan samanlaiselta, eikä variaatiota ole tarpeeksi. Tämä ei tietenkään ole pelkästään amerikkalaisten bändien ongelma. Kun itse aloin aikoinaan kuunnella punkrockia, kuuntelin mm Buzzcocksia, Black Flagia, Sex Pistolsia ja Clashia ja kaikki kuulostivat täysin omalaatuiselta itseltään, vaikka niillä olikin samaa asennetta. Minusta tuntuu, että tämän päivän bändeiltä puuttuu sellainen draivi, jota noilla vanhoilla bändeillä oli.

Pian Bad Religion pääsee itse näyttämään kaapin paikkaa ja närhen munia nuoremmille yrittäjille myös Euroopassa, kun orkesteri heittää toukokuussa kolmen viikon kiertueen vanhalla mantereella, ja syksyllä on tarkoitus ottaa sama uusiksi. Ainakaan toukokuun satsiin ei Suomi ole mahtunut, mutta Greg kyllä lupailee orkesterin päätyvän taas ennen pitkää Pohjolan perukoillekin. Miehen mieliin on lukuisista visiiteistä maassamme jäänyt ennenkaikkea Suomen suven valoisuus ja fanien humalainen innokkuus. Voi veljet, kuinka yksipuolisen kuvan satunnaiset kesävieraat köyhästä kansastamme saavatkaan. Ehkä festareita voisi ryhtyä järjestämään myös joulun kieppeillä, jotta ulkomaiset orkesterit pääsisivät tutustumaan myös kaamoksessa apaattisen epäsosiaalisina nyhjöttäviin talvipersooniimme.

Irak ja olympiapronssi

Mutta palataanpa asiaan. Muutama vuosi sitten Persianlahden sodan aikaan Bad Religion teki sodanvastaisen kimppasinkun Noam Chomskyn – tuon “tärkeimmän elossa olevan intellektuellin“ – kanssa. Onko orkesteri ollut edelleen yhteydessä Yhdysvaltojen epävirallisena omanatuntona toimivaan Chomskyyin?

- Luulen, että Greg on hänen kanssaan silloin tällöin sähköpostilla yhteydessä, mutta minä en ole oikeastaan koskaan edes jutellut hänen. kanssaan.

Graffinin Gregillähän on ollut myös omia akateemisia ambitioita, mies on mm. opettanut jenkkiläisissä yliopistoissa luonnontieteitä. Mietenkäs hänen yliopistollinen uransa jaksaa?

- Hän työskentelee edelleen tohtorin väitöskirjansa kimpussa, mutta hänelläkään ei ole oikein aikaa tehdä tuota hommaa, kun viimeiset vuodet ovat olleet aika kiireisiä meillä kaikilla.

Haastattelupäivänä selvisi se, ettei viimeisimmässä Persianlahden konfliktissa  todennäköisesti tarvita Yhdysvaltojen isällistä opastusta Irakin asearsenaalin tuhoamisessa. Miltä asia näyttää  Pohjois-Amerikan perspektiivistä?

- No nythän näyttää siltä, että siellä saatiin väkivallaton ratkaisu aikaan, mutta aika näyttää kuinka homman käy. Onhan se ongelmallista, kun Irakin johdossa on Saddam Husseinin tapainen tyyppi, joka ei halua noudattaa itse YK:n kanssa tekemiään sopimuksia. Ongelmahan on siinä, kuinka YK:n asetarkastajat saisivat tehdä hommansa. Sanktiot ja kauppasaarrotkin loppujen lopuksi vaikeuttavat vain tavallisten ihmisten elämää ja rankaisevat heitä sellaisista toimista, jota maan johto tekee, eivätkä edes suoranaisesti haittaa maan johtoa. Toivottavasti mihinkään sotilastoimiin ei kuitenkaan tarvitse rhytyä.

Siinäpä suurvaltapolitiikkaa tämän päivän tarpeisiin. Mutta Greg haluaa loppukevennyksenä vielä lausua sanasen siitä kaikkein tärkeimmästä, kun kysyn onko hänellä jotain terveisiä kotoisille faneillemme.

- No joo, haluaisin oikeastaan kiittää suomalaisia ihmisiä, kun hakkasitte Kanadan olympiajääkiekossa, hah hah.

Teksti: Mikko Metsämäki