Keski-ikäistä kiukkua
Uuspunk, pikapunk, skeittipunk, Kalifornia-punk... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Varmaa on vain se, että lajityypin syntymisestä ja vakiintumisesta osaksi amerikkalaista undergroundia vastaa ennen kaikkea yksi yhte: Bad Religion.
Teksti: Tuomas Pekkala
Bad Religion perustettiin vuonna 1980. Yli kaksikymmenvuotisen uransa aikana bändi on saavuttanut paljon. Alunperin bändin omaksi julkaisukanavaksi perustettu Epitaph Records on paisunut suureksi yritykseksi. Firman johtaminen on täysipäiväistä työtä, minkä takia yhtyeen perustajajäsen, kitaristi Brett Gurewitz, ei omien sanojensa mukaan ”enää ehdi yhtyeen kanssa kiertueelle”.
Bad Religionin mittavaan tuotantoon mahtuu sekä historiaan jääviä että keskinkertaisia levyjä. Uudella albumillaan The Empire Strikes First bändi on tietoisesti palannut juurilleen. Yhtyeen kitaristi Brian Bakerin mukaan albumin äänityksissä eheän kokonaisuuden muodostumista ei edes ajateltu.
”Halusimme levylle No Substancen kaltaista meininkiä. Emme ajatelleet missään vaiheessa, että seruraavaksi teemme hitaamman tai nopeamman kappaleen.”
Baker on ollut mukana Bad Religionin kokoonpanossa kymmenen vuotta, siitä lähtien, kun Gurewitz jätti bändin ja alkoi kokopäiväisesti johtaa Epitaphia. Tuolloin ”uuden punkin” suosio oli saavuttanut kaupallisen lakipisteensä. Gurewitz palasi yhtyeeseen 2000-luvun alussa. The Process Of Beliefillä yhtyeen alkuperäiset jäsenet – rumpalia lukuun ottamatta – olivat taas bändissä mukana.
”Tämä albumi on toinen, jonka teen Brettin kanssa. On todella hienoa tehdä töitä hänen kanssaan.”
Minor Threatin entinen kitaristi ei – luonnollisesti – kadu uraansa yhtyeessä.
”Minulla on vain yksi asia, jota kadun muusikonurallani: soitin kuukauden ajan Doggiestyle-nimisessä bändissä. Bändi oli aivan kamala ja mikä pahinta, levyämme myydään yhä.”
Vasta ensi vuonna kotiin
Bad Religion aloitti maailmankiertueensa Suomesta toukokuun 6. päivänä. Baker myöntää, että kymmenen vuoden jälkeen kiertäminen alkaa tuntua työltä.
”Teksasissa tai Berliinissä soittaminen ei tunnu enää kiinnostavalta. Jos käymme paikoissa, missä emme ole aikaisemmin käyneet, olen innoissani. Olen käynyt Helsingissä vain kaksi kertaa, joten minulla on hyvä fiilis olla täällä”.
Perheelliselle kiertäminen on kuitenkin raskasta.
”Menin naimisiin kaksi päivää ennen kuin lähdimme Suomeen! Kiertue loppuu ensi vuoden puolella, joten näen vaimoani seuraavan kerran kunnolla luultavasti vasta vuonna 2005”, kertoo Baker.
Hän esitää pöytämetaforan.
”Jos ammattina on tehdä pöytiä, kolmensadan pöydän tekeminen ei ole enää mukavaa, vaikka pöydän tekeminen voi edelleen olla intohimo ja toiveammatti. Minulla on samanlainen suhtautuminen musiikkiin ja kiertämiseen.”
Melodinen punk ei suostu hiljentymään, vaikka monet ajattelivat Green Dayn Dookien ja The Offspringin Smashin jälkeen niin käyvän. Blink 182 myy mikjoonia.
”Luulen, että punkin suosio pysyy vankana, koska se on saavuttanut tietynlaisen statuksen nuorten silmissä. Tärkein ikäryhymä on varmasti 14-15-vuotiaat pojat. Muutama vuosikymmen sitten kaikki soittivat heviä, koska se oli sen aikakauden kapinallista musiikkia, jota kaikkien vanhemmat inhosivat. Luulen, että punkin rooli on nyt samantyyppinen. Aloittelevat yhtyeet soittavat punkia ja näin musiikki pysyy elinvoimasena ja jalostuu uusien yhtyeiden mukana. Blink 182 ei kuulosta vaaralliselta, mutta nuorisolle bändi edustaa kapinaa ja eroa vanhemmista.”
Rötösherrat kuriin
Brian kertoo The Empire Strikes Firstin olevan spontaani levy. Se syntyi vihasta Yhdysvaltojen politiikkaa kohtaan.
”Bushin toimien rinnalla Nixonin-aikaiset hirmuteot ja skandaalit vaikuttavat pieniltä. En pysty muistamaan toista yhtä huonoa presidenttiä koko Yhdysvaltojen historian ajalta. Pidän tästä levystä, koska kaikista albumeista, joissa olen ollut mukana, se on vihamielisin USA:n hallintoa kohtaan”, Baker sanoo.
Levyn ensimmäinen single Los Angeles Is Burning kertoo amerikkalaisesta tyhmyydestä.
”Kappaleessa pohditaan sitä, miksi Los Angeles on perustettu maantieteellisesti niin huonolle paikalle. Joka vuosi kaupungissa on maanjäristyksiä, valloilleen riistäytyneitä tulipaloja ja mellakoita. Biisi pilkkaa paratiisina pidettyä kaupunkia. Se rakennettiin huonoimmalle mahdolliselle paikalle.”
Enkelten kaupunki herättää kitaristissa tunteita. Mies alkaa päästä vauhtiin.
”Los Angeles sijaitsee paikalla, jossa ihmisten ei kuuluisi asua. Siksi kukaan ei asunutkaan siellä ennen kun elokuvateollisuus ilmaantui paikalle. Voin sanoa kymmenen vuoden kokemuksella, että vihaan Los Angelesia. Vihaan siellä asuvia ihmisiä, eivät koe vuodenaikojen muutoksia, elämä ei ole todellista. Vuodenajat saavat ihmisen tajuamaan, kuinka pieniä me olemme luonnon edessä.”
The Empires Strikes First on kantaaottava levy. Se ottaa etäisyyttä kevyempään Punk Rock Song-aikakauteen.
”Me olemme todella vihaisia Yhdysvaltojen harjoittamasta politiikasta. Johtajamme uskavat, että sota ja muiden maiden ongelmiin puuttuminen on ratkaisu maailman ongelmiin. He ovat lapsenomaisessa uskossa, että teemme maailmalle palveluksen hyökkäämmällä, periaatteessa syyttä, Irakiin. Meidän ei pitäisi puuttua muiden asioihin. Ne eivät kuulu meille. WTC:n iskujen takana olleet pitää mielestäni ottaa kiinni, se on itsepuolustusta. Mutta se ei ole missään tapauksessa oikeutus sodalle. En ymmärrä, mitä tekemistä Irakilla on iskujen kanssa. Se on sama asia kuin jos hyökkäisimme Meksikoon.”
”Toinen ongelma on, että sodankannattajat käyttävät, kristillistä oppia päätöksiensä pohjana. Se on väärin, koska Yhdysvallat on perustettu ajatukselle, joka erottaa kirkon ja poliittisen vallan toisistaan. On paradoksi, että ihmiset ovat tulleet Yhdysvaltoihin uskonnollista vainoa pakoon; paikkaan, jossa uskonnolla ja valtiolla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ulkopolitiikkamme Israelin kanssa on juuri tämän sekoituksen tulos. Heidän mielestään kristityille pitää olla oma maansa. Koska minä en usko Jumalaan tai luomiskertomukseen, tällainen ulkopolitiikka on mielestäni todella väärää ja erittäin tuomittavaa. Yhdysvallat toimi demokratiani hyvin ensimmäiset 200 vuotta, koska silloin kiinnitettiin huomiota siihen, että kirkko ja poliittinen valta pysyvät tiukasti erillään.”
”Kaikesta huolimatta uskon yhä, että ihmiskunnalla on tulevaisuus. Ja jos pystymme estämään Bushia tuhoamasta maailmaa, tulevaisuus näyttää paljon paremmalta. Ihmisten pitäisi käsittää, että maapallokin on luonnonvara, joka kuluu loppuun ennemmin tai myöhemmin. Meidän tehtävämme on vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, ennen kuin on liian myöhäistä. Jos se onnistuu, luulen, että ihmisrotu voi elää maapallolla vielä muutama tuhat vuotta.”
Kärkevistä mielipiteistään tunnettu yhtye ei ole Bakerin mukaan koskaan joutunut sensuurin kohteeksi tai ongelmiin viranomaisten kanssa.
”Olemme loppujen lopuksi pieni bändi. Jos musiikkivideomme tulee musiikikanavalta kaksi kertaa päivässä, emme ole vielä varteenotettava uhka kenellekään tai millekään.”
Yhtyeen tunnus aiheuttaa kuitenkin yhä pahennusta – bändi ei ole koskaan käynyt keikalla esimerkiksi Irlannissa.
”Merkkimme, jossa ristin yli on vedetty viiva, aiheuttaa yhä pahaa verta. Irlannissa puolelle väestöstä merkki on sisällöltään verrattavissa hakaristiin. Emme halua pahoittaa sen vuoksi kenenkään mieltä, mutta toisaalta emme halua muuttaa identiteettiämme ja keikkailla ilman merkkiämme.”
Vanhuus ei tule yksin
Baker kertoo, ettei enää jaksa väijyä uusia bändejä. ”Olen aika laiska nykyään. En ole moneen vuoteen jaksanut tarkkailla indie-bändejä. Tällä hetkellä lempiyhtyeeni on The Darkness. Toisena tulee Jet. ”
”Olen 39-vuotias, enkä voi teeskennellä, että se ei vaikuttaisi musiikkimakuuni. Jos haluan kuunnella punkia, kuuntelen U.K. Subsia tai Embracea – levyjä, joiden kanssa kasvoin. Sellaiseen musiikkiin liittyy syvä tunnelataus, jollaista en saa uusista bändeistä. Rise Against on hyvä esimerkki. Se on loistava bändi, joka tekee hyvää musiikkia. Tunnetasolla se ei kuitenkaan iske minuun. Ajettelen uudesta musiikista nykyään samalla tavoin kuin vanhempani ajattelivat ollessani nuori – joku tyyppi huutaa. Ei muuta. Kuuntelen nykyään paljon Hank Williamsin ja George Jonesin levyjä.”
Kitaristi kertoo, että musiikille jää muutenkin vähemmän aikaa kuin nuorena. Nykyään Baker joutuu keskittymään vuotavan katon korjaamiseen, nurmikon leikkaamiseen tai putkitöihin.
”Se on vero siitä, että asuu liian ränsistyneessä ja sata vuotta vanhassa talossa”, nykyään Washingtonissa asuva muusikko naurahtaa.
Napsterin jälkeen
Bad Religionin kokoelmalevyn 80-85 takakannessa on teksti, jossa kehoitetaan faneja ostamaan levy, kopioimaan se ja palauttamaan albumi takaisin kauppaan. Perusajatus ei ole kaukana musiikin lataamisesta verkon kautta. Baker ei osaa sanoa ajatteleeko hän edelleen samalla tavalla.
”Kun kulin ensimmäisen kerran Napsterista, kannatin ajatusta. Ilmiö kasvoi niin suureksi, että kysyin itseltäni, lataisinko musiikkia verkon kautta. Vastaus oli: en. Se on mielestäni varastamista. Kummallisinta kuitenkin on se, että asia ei kiinnosta minua. Jos joku lataa levymme internetistä, se ei liikuta minua alkuunkaan.”
”Julkaisemme uuden levyn kesäkuussa, mutta tiedän, että kaikilla on jo kyseinen levy. Se vaikuttaa levymyyntiin. Toisaalta ymmärrän lataamisen täysin, koska levyjen hinnat ovat täällä (Euroopassa) aivan pilvissä. Positiivista on myös se, että yleisö tunnistaa jo nyt uudet kappaleemme.”
Haastattelun lopuksi Baker kertoo lähtevänsä hotellille treenaamaan.
”Emme ole soittaneet keikkaa yhdeksään kuukauteen. Siksi tulimme tänne jo eilen harjoittelemaan. Levyn tekeminen on niin hajanaista työtä, että emme ole soittaneet uusia kappaleita kertaakaan yhdessä. Joudun harjoittelemaan vielä ennen keikkaa Los Angelesin Is Burningin kitarasoolon ja taustalaulun The Empire Strikes Firstiin. Siihen menee luultavasti tunti.”
Bad Religionin keikka on arvioitu sivulla 35. Yhtyeen uudelleenjulkaistu varhaistuotanto on arvioitu sivulla 27. Empire Strikes First arvioidaan seuraavassa Rumbassa.
