Independent-prikaatilla on liipasin löyhässä sillä Bad Religion on tehnyt sopimuksen ison levy-yhtiön kanssa.
Kuolema väärälle punkille!
Teksti: Jason Arnopp /S.I.N.
Suomentanut Petri Silas
Basisti Jay Bentleyllä on vastaus valmiina. – Minusta punk-ideologian vastaisin teko olisi vain vaitea ja jatkaa samojen juttujen toistamista uudestaan ja uudestaan, mies sähähtää. – Miksi kieltäytyä muutoksesta ja vain väljähtyä kun joku tarjoaa rahaa uudistuksiin?
Bändin kahdeksas levy Stranger Than Fiction julkaistaan Sonyn ja Atlanticin kautta ja Bad Religion on varautunut vastaanottomaan jokaikisen “Sell Out!”- huudon. Tehtävä on helppo koska yhtyeellä ei ole mitään salattavaa.
- Koko niin sanottu ongelma on tullut meidän myötämme oikein näyttävästi julkisuuteen, hymyilee vokalisti Greg Graffin. – Konflikit on kuitenkin aivan keinotekoinen. Tällä levyllä olemme todistaneet kaikille että musiikki on meille edelleen se tärkein asia. Jos yleisesti ottaen valitset suosikkiyhtyeesi sen mukaan mille lafkalle ne levyttävät taidat olla aika hukassa. Minulle olenaisinta on bändin viesti. Kaikki muu on keinotekoista ja ylimääräistä eikä lainkaan huomionarvoista!
Bad Religion ei itse asiassa koskaan edes keiltänyt lähtevänsä suuremmalle levy-yhtiölle.
- Kun joku aikoinaan kysyi meiltä asiasta, selventää Graffin, sanoimme ettemme lähde ison firman kelkkaan jos he kauppaavat meille huonoa diiliä. Pari viime vuotta olemme odotelleet ilmapiirin muutosta sekä parempia tarjouksia ja vihdoin tärppäsi.
Bentley huomauttaa että Bad Religionilla on edelleen oikeus sanoa lafkalleen: “Ai, ette tykkää uusista biiseistämme. Voi voi. Haistakaa vittu!”
- Kuka nyt suin päin haluaisi rynnätä isolle firmalle rahakkaaseen diiliin jos joku tulee studioon hakkaamaan sinua päähän ja selittämään ettei pidä soudistasi! Bentley päästää ulos pisteliään naurun ja jatkaa. – Olen asanut L.A:ssa tarpeeksi pitkään nähdäkseni kuinka montaa yhtyettä on kusetettu oikein urakalla. Niinpä osasin olla tarkkana etteä meille käy samoin.
- Sitä paitsi on mielenkiintoista että ihmiset jaksavat enää edes nähdä vaivaa moisesta. Luulisi viidentoista vuoden todistaneen mistä tässä bändissä on kyse. Me olemme maailman ainoa ryhmä ihmisiä joka tarkalleen tietää mitä Bad Religion tekee.
Tekee Bad Religion mitä hyvänsä sitä on todellakin jatkunut jo 15 vuotta. Miehet perustivat yhtyeen ollessaan 15-kesäisiä hardcore-friikkejä. He heittivät trash-keitokseen hieman melodista kiiltoa ja julkaisivat levyjä kuten How Could Hell Be Any Worse? (1982) ja Suffer (1988).
Onkin totta että Stranger Than Fiction pysyy uskollisena tuolle klassiselle Bad Religion-soundille ja vieläpä voimistaa sitä paikka paikoin. Bändin koukku on aina ollut sen melodiapitoisuus, mutta materiaali lyödään edelleen kasvoille samalla lekalla kuin aivan ensimmäisissä treeneissä.
- Tämä on ensimmäinen puhdas levy jonka olemme tehneet sitten Against The Grainin, laskeskelee Bentley. – Vaikka biisit ovat erillisiä on tahditus yhtä peräänantamoton kuin keikoillamme. Soitamme kuusi tai seitsemän kappaletta putkeen ja vasta sitten kysymme: “Kuinka menee?“
Levyn tuottaja on Andy Wallace, mies Sepulturan, Helmetin, Slayerin ja Rollinsin takaa. Bentley kuvaa Wallacea “isähahmoksi joka tuli studioon ja näytti meillä miksauspöydästä nappuloita joiden olemassaolosta emme tienneet mitään!”
Kuten edeltäjillään, esiintyy myös Stranger Than Fictionilla vierailijoita. Levyllä kuullaan MC 5:n kitaristi Wayne Krameria (joka parhaillaan pystyttää omaa bändiään) sekä Rancidia ja Pennywisea Epitaph-levymerkiltä.
Vuoden 1993 Recipe For Hate sisälsi vuoden huonoimmin mainostetun vierailun – ekologian tilasta kertovan Watch It Dien yhden säkeistön lauloi Eddie Vedder. Stranger Than Fictionilla ei Vedderiä kuitenkaan kuulla.
- Eddie ei jättänyt meitä rauhaan! nauraa Bentley. – Hän soitti joka päivä ja ?? haluavansa levyllemme. Sanoimme tyhystti ettei käy, kerta saa riittää!
Aavistuksen verran vakavampana mies lisää: - Muistatko Sufferin? Silloin miellä oli vieraina Donita ja Suzi L7: istä. Kuka silloin tiesi yhtään mitään L7:istä? Meillä on yhtyeen levytyshistorian alusta asti ollut ystäviä mukana avittamassa äänityksissä. Miksi sitten muuttaisimme tapojamme nyt kun olemme vihdoin päässeet leveämmän leivän ääreen?
- Kysmys on vain sittä että kun ystäväsi poikkeaa kanssasi studiossa, et mainosta sitä isoilla tarroilla tyyliin: “Yksi säkeistö Eddie Vedderiltä!” Eihän kavereille noin voi tehdä. Sehän on kuin puukko selkään: “Tule meidän levylle niin riistämme nimelläsi jokaisen pennin joka irtoaa!” Ei se olisi reilua…
Jos Pearl Jamin jätkät kerran ovat ystäviänne, niin eikö tässö olisi mahdollisuus melkoisen mukavaan lämmittelykeikkaan?
- Joo. Pearl Jam voisi kyllä joskus tulevaisuudessa lämmitellä Bad Religionia! hekottaa Bentley. Graffin ottaa ehdotuksen hieman vakavammin.
- Idea ei ole mitenkään mahdoton, mutta tuskin Pearl Jamin yleisö kykenee ottamaan vastaan kolmea varttia punkkia ennen omia sankareitaan.
Greg Graffin elää värikästä kaksoiselämää Bad Religionin volkalistina ja new yorkilaisen collegen professorina. Hän tekee par’ aikaa väitöskirjaa paleontologiasta – fossiileja tutkivasta tieteen lajista.
- Opettajien palkka on naurettavan pieni, mies valittaa. – On helpompi tienata rahaa laulamalla siitä kuinka paska paikka maailma on!
Mitäs väitöskirjalle kuuluu?
- Onpa kiva että kysyit, hän huokaa kasvoillaan ilme joka paljastaa sanat ironiaksi. – Kaikki joiden työ on kesken inhoavat tuota kysymystä yli kaiken. Varsinkin kun loppu ei ole vielä ihan näköpiirissä. Jos olisin nytkin kotona tekemässä töitä enkä istuisi täällä syömässä sinun kanssasi, saattaisi se joskus tulla valmiiksikin. Jos vain saisin yhden vuoden vapaata voidakseni keskittyä väitöskirjaani… Jos jos…
- Mutta sitä vuotta hänelle ei suoda, toteaa Bentley pöydän toiselta puolelta.
- Minulla on vielä tekemättä joitakin labrahommia etkä voi arvatakaan kuinka tylsää se on, vokalisti jatkaa. – Kunpa me tienaisimme tänä vuonna yhtyeellä miljoona taalaa ja minä saisin siitä puolet. Voisin rakentaa keikkabussin takaosaan ihan oman liikkuvan laboratorioni. Siellä olisi elektronimikroskooppi ja painuisin keikan jälkeen aina kammiooni jatkamaan tieteen tekoa!
- Siitähän voisi tehdä osan showta. Saisimme koku jutun vielä verovähennyskiin, mies innostuu. – Minä olisin Bad Religionin lämmittelijä ja luennoisin luun kehityksestä. Se johtaisi tosin siihen että suurin osa ihmisistä ei tulisi keikoille. He vain lainaisivat jonkun ystävänsä muistiiinpanot!
Bentley lähtee mukaan maalailuun. - Kyllä sinulla silti pitäisi olla samanlainen mikroskooppi kotonakin. Minä voisin sitten tulla häiritsemään sinua keskellä yötä joku ötökkä kädessä. “Hei Greg! Avaa nyt! Minun on pakko päästä tutkimaan tätä koppakuoriaista.“
Vaikka Bad Religionin alkukoti onkin Los Angeles on yhtye sittemmin hajaantunut eri tahoille.
Greg Graffin muutti New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan pikkukaupunkiin “15 vuoden Länsirannikko-kidutuksen jälkeen.”
Uusi kitaristi Brian Baker (ex- Minor Threat, Junkyard, Dag Nasty) muuttaa piakkoin Atlantaan.
Rumpali Bobby Schayerilla on ikävä Isoa Omenaa ja Jay Bentley hylkäsi hiljan Yhdysvallat ja muutti Kanadan Vancouveriin.
Suurin osa miehistä on nykyään perheellisiä ja seikka värittää heidän jokapäiväistä elämäänsä.
- Kaikki on aivan erilaista kun täytyy huolehtia muistakin kuin vain itsestään, tunnustaa Bentley. – Nyt kun asumme Vancouverissa on luksusta kun ei tarvitse odotella 7-11:in ulkopuolella ajatellen: “Tuo tyyppi on kyllä niin pahan näköinen että taidan kiltisti odotella kunnes hän tulee ulos putiikista!”
- L.A:ssa kuuli joka päivä uutisia sivullisista jotka oli ohimennen ammuttu kuoliaaksi jossakin välienselvittelyssä. Jos sinulla on vähänkin järkeä päässäsi muutat pois jaloista ennen kuin mitään tapahtuu.
Entä sitten kaikki ne toiveikkaat nuoret jotka tulevat Losiin etsimään joko filmi- tai rock-uraaa aivan kuin Lafayetestä Indianasta muuttanut Axl Rose?
- Unelmat toteutuvat ehkä yhdellä ihmisellä puolesta miljoonasta, toteaa Bentley tylysti. – Olen jutellut kadulla olevien ihmisten kanssa ja suuri osa heistä ei edes tajua olevansa asunnoton. He ovat älyllisesti jälkeenjääneitä. Ongelman ydin on siinä että liian moni ajattelee: “Vitut pummeista. Onneksi minä en ole vajonnut noin alas.”
- Elämiskustannukset ovat niin korkeat että kun 10 vuotta on kulunut kadulla asuvat ovat niin epätoivoisia että he yksinkertaisesti kävelevät keittiöösi ja sanovat: “Arvaa mitä? Minua vituttaa ausa kadulla. Sinulla on täällä jääkaapissa ruokaa ja minä syön sen nyt pois!”
10 vuodessa on todennäköisesti ilmestynyt myös 10 uutta Bad Religion-levyä. Mikä on yhtyeen pitkän iän salaisuus? Suurin osa yleisöstä varmaankin ihmettelee sitä, että olette vielä kasassa.
- En usko tuohon hetkeäkään, vastaa Graffin tylysti. – Suurin osa yleisöstä varmaankin ihmettelee miten meidän levymme muuttuvat kerta kerralta paremmiksi. Sillä se on totuus!
- Me vain teemme asiat omalla tavallamme, tukee Bentley. – Ja mitä hyvänsä sen tuloksena syntyy kelpaa meille. Ja saa luvan kelvata muillekin.
- Olemme joko vihaisia pessimistejä tai vihaisia optimisteja. Recipe For Hate oli vihaisen synkkä levy kun taas Stranger Than Fiction on vihaisen valoisa levy. Joka tapuksessa olemme edelleen vihaisia!
Kulkevatko Bad Religionin lapset isäinsä jalanjäljissä ja ryhtyvät punkkareikksi?
Bentley naurahtaa ajatukselle. – Eikös sitä sanota että lapset tekevät kaiken aina päinvastoin kuin vanhempansa. Ehkä meidän lapsemme kapinoivat ryhtymällä tilinpitäjiksi ja lakimiehiksi!