Category: | Review - Internet | Publish date: | 9/23/2010 |
Source: | hs.fi (Finland) | ||
Synopsis: |
The Dissent Of Man
by Mikko Aaltonen
hs.fi, September 23, 2010
Kalifornialaisen uuspunkin pioneeri Bad Religion ei kuulu niihin yhtyeisiin, jotka ovat juuri niin hyviä kuin viimeisin levynsä. Bad Religion on paremminkin kuin esikuvansa Ramones: fanien mielestä se tulee olemaan ikuisesti yhtä hyvä kuin sen viisi ensimmäistä albumia. Ja ne ovat, omassa lajissaan, hyviä.
The Dissent of Man on Bad Religionin 15. albumi. Yhtyeen pääasialliset lauluntekijät, Epitaph-levy-yhtiön pomo, kitaristi Brett Gurevitz sekä laulaja, filosofian tohtori Greg Graffin ovat puhkuneet levyllisen amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohtiin sohivaa vihaa keskimäärin joka toinen vuosi 30 vuoden ajan säntillisesti kuin saksalaiset insinöörit.
Se on kova saavutus keneltä tahansa, mutta erityisesti lähes viisikymppisiltä miljonääreiltä.
Uusi albumi ei paljasta punk-veteraanista mitään uutta, mutta todistaa että Bad Religion ei eroa muista poliittisesti värittyneellä hardcore-kaahauksella uransa aloittaneista yhtyeistä – jäljellä on vain poliittisuus. Kappaleiden tempot ovat hidastuneet ja samalla niiden melodisuus ja radioystävällisyys ovat kasvaneet.
Levy on täynnä stadioninkestäviä kertosäkeitä ja komeita melodioita. Ensimmäinen singlelohkaisu The Devil in Stitches ei ole periaatteessa kuin aavistuksen tavallista aggressiivisempaa amerikkalaista radiorockia. Yhtye pyrkii myös jossain määrin seuraamaan amerikkalaisen jälkipunkin trendejä, sillä tuottajaksi on valikoitunut muun muassa Queens of the Stone Agen kanssa työskennellyt Joe Barresi. Hänen avustuksellaan viilattuja nuorekkaita emopunk-soundeja kuullaan esimerkeiksi kappaleissa Meeting of Minds ja Ad Hominem. Ensin mainittu voisi olla melkein jonkun modernin metallibändin ohjelmistosta.
Pääosin Graffinin kirjoittamille teksteille on antanut pontta hänen uusin kirjansa, tieteen, uskonnon ja taiteen välistä sylipainia puntaroiva Anarchy Evolutions. Graffinin teosta on ylistänyt jo muun muassa Pulitzer-palkittu tietokirjailija ja akateemikko Jared Diamond.
Bad Religionin kaltaiselta yhtyeeltä olisi hölmöä odottaa radikaalia uudistumista, mutta omassa kapeahkossa viitekehyksessään yhtye on tehnyt nipun vahvoja lauluja, jotka kestävät kriittistä kuuntelua. Green Dayn viimekesäistä pop-sirkusta muistellessa tuntuu mukavalta sekin, että kaikki eivät yritä keventää viestiään vitseillä tai muulla turhalla tilpehöörillä.
4 / 5