Bad Religionin pitkänhuiskea basisti Jay Bentley ja lyhyenläntä kitaristi Greg Hetson istuskelevat helsinkiläishotellin aurinkoisella pihalla.

– Edellisillan keikka oli aivan mainio. Yllätyimme, että meno oli maanantaina noin rankkaa, miehet kehuvat Tavastian konserttia.

  Samalla joukkoon liittyvät suomalaisverta suonissaan kantava rumpali Bobby Schayer sekä yhtyeen älykäs ja karismaattinen johtohahmo Greg Graffin. Toinen kepittäjä Brian Baker on edelleen nukkumassa.

  Ahtaudumme takseihin, jotka kuljettavat meidät Espoon Formulakeitaan mikroautoradalle.

– Onpa täällä kaunista, Graffin ajattelee ääneen, mutta kääntää keskustelun siinä samassa edellisyön värikkäisiin tapahtumiin.

– Sinähän tanssit pitkästä aikaa, Jay sanoo Graffinille.

– En varmasti, Greg tyrmää.

– Hei, mä näin sinut tanssilattialla, sitä et voi kiistää, Jay jatkaa.

  Saavumme Formulakeitaalle, jossa Innpeachin pojat odottelevat jo ajohaalarit yllään. Bad Religionin miehet vitsailevat toisilleen ankarasti punaisia suojavaatteita sovitellessaan.

– Olenko minä todellakin liian iso näihin kuteisiin, Graffin kysyy nähdessään toimittajan viekkaan hymyn.

INNPEACHIT HUOLESTUNEITA
 

– Me kuultiin että nuo osaavat ajaa tosi hyvin, kitaristi K-Dee sanoo.

  – Itse asiassa mä olen ajanut tällaisilla autoilla aivan liian paljon, Bentley vahvistaa epäilyt. Vieressä Graffin laskee leikkiä muiden Innpeachin kundien kanssa kunnes Formulakeitaan henkilökunta pyytää osallistujia kuulemaan säännöt. Erilaiset merkit näytetään, aika-ajot ja kilpailu käydään läpi sekä autot esitellään. Musta lippu herättää amerikkalaisissa erityistä hilpeyttä. Liittyyköhän asia jotenkin Black Flag -punkbändiin..?

  Jo lämmittely paljastaa että amerikkalaisvieraat todellakin hallitsevat ajokkinsa. Innpeach tyytyy aluksi rauhalliseen tunnusteluun manageri Tejan kannustaessa radan reunalta. Pikkuhiljaa suomalaisetkin pääsevät vauhtiin ja autot alkavat pysyä käsissä. Radalla kiitävät menopelit ja taustalla kovalla pauhaava musiikki takaavat infernaalisen metelin. Palava kumi ja tuimat pakokaasut täydentävät kilpailufiiliksen.

  – Aah, tämä toimii, Hetson huudahtaa Bad Religionin tutun melodian kajahtaessa kaiuttimista.

  Lyhyen tunnustelun jälkeen autot sammutetaan ja parhaat ajolinjat käydään läpi.

  – Voinko vaihtaa ajokkia, tässä ei ole potkua, Jay kysyy naureskellen. Greg Hetson, jonka hieman vaatimattoman olemuksen takaa paljastuu armoton kierrostennielijä, juoksee kahvioon ostamaan limonadia.

  – Mun auto on hyvä, Graffin kertoo ja uhoaa saman tien voittavansa koko kilpailun.

  Pienen neuvonpidon jälkeen muusikot ampaisevat uudelleen radalle ratkaisemaan paalupaikan kohtalon. Kaikkien vauhti on vähintään hurjaa, mutta lahjomaton kello kertoo kuljettajien paremmuusjärjestyksen.

  – K-Dee on meidän toivomme, Teja tunnustaa.

  Ja sitten kaikki on valmista: turva-auto ampaisee radalle ja kerää kuskit peräänsä oikeassa lähtöjärjestyksessä. Parin kierroksen jälkeen safety car katoaa radan sivuun ja kilpailu on käynnissä!

  Pakokaasu maustaa ilman Graffinin ja Bad Religionin miksaajan Shiftyn kamppaillessa kärkipaikasta. Teja oli oikeassa: K-Dee on lahjakas kuljettaja, vaikka ajaakin karting-autolla ensimmäistä kertaa. Ajon puolivälissä, noin kymmenennellä kierroksella, K-Deen matka kuitenkin keskeytyy kohtalokkaiksi sekunneiksi ratavalliin, ja hän tippuu kahdeksanneksi.

  Tämän jälkeen Karting Grand Prixissä edetään amerikkalaisten komennossa. Innpeachin kokemattomuus näkyy pieninä virheinä ja arkuutena. Alkukierroksien tiukan taiston jälkeen ajajien paremmuus tulee näkyviin vaikka ohituksia nähdään vielä loppukierroksillakin. Graffinin ja Shiftyn totinen vääntö kääntyy miksaajan voitoksi ja lopulta Graffin tipahtaa aina neljänneksi reunakosketuksen vuoksi. Toiseksi kaahaa kiertuehenkilökuntaan kuuluva Stewart. Todellisen uroteon tekee kuitenkin Greg Hetson, joka nousee kolmanneksi aika-ajojen kahdeksannelta tilalta. Uskomaton suoritus!

  – Hei, nuo ohitukset olivat melko vaarallisia, Graffin kommentoi tiukkaan sävyyn kilpailun voittajalle.

  – Sä menetit itse auton hallinnan, Shifty kuittaa ja Graffiniakin alkaa naurattaa.

 

VOITTAJIEN FIILIKSET
 

   – Loistavaa! Harjoittelun tulosta tämä kuitenkin on, Shifty myöntää vaatimattomasti.

  Oliko sitten onnella mitään tekemistä tuloksen kanssa?

   – Älä yritä, mies nauraa.

  – Mutkat olivat tosi pahoja, Graffin selittää.

  – Mäkin törmäsin tosi pahasti reunaan.

  – Hyvä kisa, mutta turvavyöt ahdistivat hieman, Jay puolestaan miettii.

  Innpeachin kundit ovat innoissaan kokemuksesta.

  – Lajiahan täytyy alkaa treenaamaan. Seuraavalla kerralla pestään Religionin äijät, rumpali Mr. Mike intoilee.

  – Ei me sitten taideta ehtiä tekemään uusia biisejäkään, laulaja PT Lauren jarruttelee.

  Paluumatkalla hotellille Bad Religion yltyy taas kehumaan Helsingin yöelämää. Tosin Graffin pysyy jyrkkänä:

  – Minä en tanssinut.

  Samalla ohitamme KKK Supermarketin ja koko jengi puhkeaa nauramaan.

  – Amerikassa KKK tarkoittaa pahamaineista Ku Klux Klan -järjestöä, Graffin selittää puoleeni kumartuneena. Uutta keskustelua syntyy moottoripyörän päristellessä vierelle.

  – Mulla on kaksi pyörää, Greg mainostaa.

  – Ei muuten ole, Jay kiistää. – Ainoastaan Harley Davidsonit lasketaan!

  Graffin ei selvästikään halua kiistellä asiasta vaan aloittaa kertomuksen kanadalaisesta haastattelijasta, joka oli syyttänyt amerikkalaisia saastuttamisesta.

  – Ok, Greg sanoo myöntäneensä. – Ehkä asia on näin mutta te olette antaneet meille Celine Dionin, joten eiköhän tässä olla ihan tasoissa.

  Ja taas kaikki nauravat. Urheiluhenkeä parhaimmillaan!

INNPEACH MUUTTUU HEVIMMÄKSI
 

Kiihkeän Suosikki Karting Grand Prixin jälkitunnelmissa Innpeach eli hölösuu naistenmies Mr. Mike, tunteellinen hevari K-Dee, suupaltti System Jane ja pieni, pippurinen sekä aamuisin valkosipulilta tuoksuva PT Lauren väittävät kilpailua epäreiluksi.

   – Bad Religionit oli pro-ajajia! Sen miksaajan veljellä on rata, joten ei ole ihme että ne voitti, Mr. Mike on olevinaan vihainen.

  – Ajaminen oli aika vaikeaa. Auto slaidasi helposti.

  – Radalla oli tosi paljon kumia kisan loppupuolella ja auto tärisi pahasti. Se veti kädet ihan makaroniksi. En mä tiennyt että mikroautoilu voisi olla noin kovaa, K-Dee väittää.

  – Aivan. Jo harjoittelussa meni puolet voimista, Mr. Mike hymyilee.

  – Tosi rankkaa touhua!

 

 

Innpeach odottaa jo ensi kesää

Voisi kelata että Kaivopuiston keikka kesäkuussa oli hienointa. Paikalla oli 25 000 ihmistä ja me oltiin aivan hermona!

 – Juhannusaattona jäätiin tien varteen kun bussi hajosi, PT Lauren keksii. – Eikä nähty yhtään kokkoa!

  – Ja mä soitin seksipuhelimeen! Tapasin Provinssissa kivan tytön ja ajattelin sitten lähdön koittaessa soittaa sille. Kuskimme näppäili numeron ja antoi luurin. Minähän juttelin ainakin viisitoista minuuttia kaikkea että ”me lähdetään nyt, mutta olisi kiva nähdä joskus blaa blaa blaa". Sitten satuin katsomaan puhelinta ja numero olikin 0700 -alkuinen. Se muija oli ihan messissä, Mr. Mike nauraa.

  – Kyllähän se maksoi aika paljon. Älkää erehtykö kuitenkaan samaan ansaan!

  Mitä teette syksyllä?

  – Ääh, kai me keikkaillaan, kasataan biisejä ja suunnittellaan uutta levyä. Me tehdään musiikkia tosi hitaasti, joten albumi ei taida tulla ulos ennen ensi kesää, PT miettii.

– Joka tapauksessa musamme muuttuu synkemmäksi ja hevimmäksi. Rehellisesti sanottuna ekan levyn poppipalat on vähän täytekamaa. Haen lauluihini seuraavaksi sellaista karheankaunista tunnelmaa.
 

 

 

Bad Religionin Greg Graffin, Jay Bentley ja Greg Hetson istuvat tilavan auton takapenkillä enkä millään pysty kuvittelemaan heitä jääkiekkokaukaloon. Siellä he kuitenkin kiemurtelivat vain tuntia aikaisemmin!

  – Oli siellä joku Teemu Selänne pelaamassa, mutta ei siitä ollut mihinkään, Graffin vitsailee.

  – Jere Lehtinen, Janne Niinimaa, Christian Ruuttu ja Juha Ylönen olivat myös yllättävän huonoja verrattuna meihin!

  Bad Religion olisi halunnut testata myös Leningrad Cowboysin kiekkokyvyt.

  – Soitimme heille jo kuukausia sitten. Aikataulut eivät kuitenkaan sopineet yhteen, kertoo Jay pettyneenä.

  Lähes valmis tohtori Greg Graffin alkaa ylistämään jääkiekon hienouksia.

  – Se on keisareiden urheilulaji.

  – Ei. Se on diktaattorien laji, Hetson kiistää. Libyan diktaattori Gaddafi yritti ostaa Freiburgin joukkueen -87. Hän suunnitteli vaihtavansa pelipaitaan Libyan lipun värit, mutta Saksan hallitus esti kaupat, hehkuttaa Hetson.

  – No joo, Jay myöntelee. ¬– Pelaamme itse kaupunkiliigassa Amerikassa ja pyöritämme Bad Religion Hockey Clubia. Kiertueillakin yritämme päästä jäälle mahdollisimman usein.

  – Lätkähän on todella punkkia urheilua. Kaukalossa minusta tuntuu, että olen totaalisesti kontrollin ulkopuolella.